Historiallista fiktiota, goottiromantiikkaa, kasvutarinaa nuorille, historiallista fantasiaa, dekkaria, sci-fi-novelli, vähän lisää historiallista fiktiota. Ja muutama muu juttu. Näin voisi kuvailla tämänhetkistä ja lähitulevaisuuden elämääni.
Ai mitä? Haluat tietää tarkemmin? No hyvä. Lienee tarpeellista esitellä projektejani, sillä niiden kirjoittamista heijastelen syksyn blogikirjoituksissani.
***
Pääprojektini on historiallisen romaanin käsikirjoitus. Olen työstänyt sitä kesästä 2015 asti, ja se alkaa olla niin valmis, että kohta sitä kehtaa tarjota kustantajalle. Romaanin virallinen nimi pysyköön vielä salaisuutena, mutta työnimen voin paljastaa: Kalmistonmäki. Nimi juontuu arkeologisesta kulttuurista, joka on muodostunut tietynlaisen keramiikan ympärille. Sitä on löydetty paikalta, jonka nimi on Kalmistonmäki. Tähän kalmistonmäkeläistä keramiikkaa käyttäneeseen yhteisöön olen sijoittanut päähenkilöni, 300-luvulla elävän hylkeenpyytäjänaisen. Pureudun romaanissa varhaisrautakautiseen elämänmenoon syntymän, kuoleman ja vanhemmuuden kautta.
***
Olen jo vuosia miettinyt, miten vampyyrit elävät Suomessa. Olen nimittäin Anne Ricen Vampyyrikronikoiden suurkuluttaja, ja olen huvikseni kuvitellut, millaisen vampyyritarinan Rice kirjoittaisi, jos hänen vampyyrinsa tulisivat visiitille Suomeen. Miten riemuissaan he olisivatkaan lähes vuorokauden kestävästä kaamosyöstä ja miten he pakenisivatkaan yötöntä kesäyötä, jolloin aurinko voisi polttaa heidät kuoliaaksi.
Olen kyllä kirjoittanut fanfiktiotakin kirjoittajanurani aikana, mutta Anne Rice on liian nerokas - hänen romaanihenkilöitään en pysty ujuttamaan omiin teksteihini. Niinpä päätin tänä kesänä kirjoittaa ihan oman vampyyritarinan. Siitä tulikin ihan erilainen kuin vampyyreistä kirjoittavien lempikirjailijoideni tarinat, ja hyvä niin. Se kertoo ahdistuneen taiteilijan matkasta salaperäiseen taiteilijaresidenssiin, jota isännöi merkillinen 1800-lukua ihannoiva herrasmies. Kyllä, goottiromantiikkaa.
***
Turkuun sijoittuva sci-fi-novelli on projektini vuoden takaa - itse asiassa Turun yliopiston luovan kirjoittamisen oppiaineen aineopintojen pääsykokeesta. Se kertoo jäteistä, jotka ovat valtaamassa maapalloa. Novelli on ollut kuukausia tauolla hautumassa, mutta pian sille on taas aika tehdä jotakin. Kyseessä on ensimmäinen koskaan kirjoittamani sci-fi-novelli, ja olen siihen melko tyytyväinen.
***
Nuorille suunnattua kasvutarinaa Salaisuudet voitkin lukea Romaanipajassani. Pyydän kuitenkin huomioimaan, että kyseessä on keskeneräinen romaanikäsikirjoitus, jota Romaanipajassa on tarkoitus kirjoittaa eteenpäin ja työstää, joten valmista, tajunnan räjäyttävää tekstiä on turha odottaa.
***
Dekkari, historiallinen fantasia ja seuraava historiallinen fiktio ovat vasta suunnitteilla.
Luovassa kirjoittamisessa on tänä vuonna tarjolla dekkarikurssi, joten nyt pitäisi uskaltaa vallata ihan uusi genre. Olen elämäni aikana lukenut yhden käden sormilla laskettavan määrän dekkareita, joten mitenkähän sellaisen kirjoittaminen onnistuu? Jos, lukijani, osaat suositella hyviä dekkareita, luen mielelläni syksyn kuluessa suosituksia. Onko sellaisia dekkareita, joissa ei tapahtuisi murhaa vaan jokin muu rikos?
Sitten on luovan kirjoittamisen seminaari. Se tarkoittaa pitkän romaanikäsikirjoituksen työstämistä opettajan ja kanssaopiskelijoiden tuella ja tsemppauksella. En vielä ole päättänyt, rupeanko kirjoittamaan historiallista fantasiaa vai pidättäytydynkö 300-luvun Suomessa ja kirjoitan jatko-osan Kalmistonmäelle. Riippuu ehkä vähän siitäkin, saanko Kalmistonmäelle kustantajan. Kumpaa sinä haluaisit lukea, historiallista fantasiaa, jossa seikkaillaan nykyajan ja viikinkiajan välillä vai puhtaan, faktoihin perustuvan historiallisen romaanin Suomen esihistoriasta?
***
Näiden kaikkien fiktiivisten tekstien lisäksi tarkoitukseni on kirjoittaa väitöskirjaa. Niin, ja tietenkin blogejani, joita minulla on tämän lisäksi toinenkin. Elämäni on kirjoittamista. Vai onkohan se sittenkin niin, että kirjoittaminen on elämistä?