Voittaja

He suhtautuvat minuun kilpailijana. He selviävät hengissä ja luulevat olevansa voittajia. Olen kaikkialla samaan aikaan, ja heidän luonaan aina silloin, kun he minua vähiten tarvitsevat.

Istun aina saman naisen vieressä, kun hän lentää. Tulen koneeseen vasta, kun ovet ovat jo sulkeutumassa, kun moottorit hyrräävät. Nainen on ehtinyt levollisesti astella paikalleen ja vannoa, että tällä kertaa hän on voittaja alusta saakka. Sitten kiitorata rullaa alla ja kone hurjistuu. Minä tartun naista kädestä ja tunnen, miten se puutuu, miten häntä pistelee. Silitän rintakehää, ja hänen hengityksensä kuljee sisään mutta ei ulos. Hän kätkee kasvonsa huiviin, ja muut matkustajat kuiskailevat, lentoemäntä huolestuu. Kone laskeutuu turvallisesti, ja hän kuvittelee olevansa voittaja. Mutta seuraavalla kerralla hänen on kohdattava minut uudestaan, ja ehkä jonain päivänä otan hänet syliini, ja hänen pahin painajaisensa toteutuu.

Samaan aikaan nuori mies istuu laboratoriossa ja kirkuu. Verta on saatava, jos haluat parantua, lääkäri sanoo ja kutsuu minut nuorukaisen luokse. Hän istuu odotushuoneessa ja kietoutuu takkiinsa pitääkseen minut poissa. Mutta näytteenottaja käskee riisua takin ja collegepuseronkin. Mies tärisee ja yökkää, kun kiristän otettani staassilla. Neulan katsominen saa hänet kirkumaan, ja minä elän hänen huudostaan. Ah, elän ja hymyilen. Tällä kertaa neula suistui raiteiltaan vain kolme kertaa ja hän selviää voittajana, mutta ehkä jonain päivänä otan hänet syliini, ja hänen pahin painajaisensa toteutuu.

Pieni tyttö vanha nalle kainalossaan pyytää äitiä jättämään valon eteiseen. Etteivät möröt synny, hän sanoo ja rutistaa nalleaan. Mutta äitikin menee nukkumaan, ja napsauttaa valon pois. Hiivin pikkuisen huoneeseen ja hengitän häneen pahan unen, muodottomia mörköjä, jotka vievät äidin, ja hän jää yksin, yksin, yksin. Hän herää itkien. Äitii! Äitii! Ja minä syön hänen huutonsa, voi miten se maistuu minulta! Tällä kertaa äiti tulee ja halaa, pyyhkii kyyneleet, keinuttaa uneen. Ehkä jonain päivänä otan lapsenkin syliini, ja hänen painajaisensa toteutuu.

Tulenko muka silloin, kun he vähiten minua tarvitsevat? Enpä sittenkään tiedä. Jos minua ei olisi, heidän ei tarvitsisi muistaa, miten paljon he lapsiaan ja puolisoitaan ja äitejään rakastavat ja miten paljon elämä heille merkitsee. He selviävät ja luulevat olevansa voittajia, kunnes seuraava kerta tulee. Silloin he tärisevät jälleen ja lupaavat rakastaa enemmän.

Minä voitan. Joka kerta.