En ole mikään aktiivinen fanifiktion kirjoittaja. Joskus jos olen lukenut jonkin oikein hyvän kirjan, josta kuitenkin tuntuu puuttuvan vielä jotain, saatan tarttua tietokoneen näppäimistöön ja kirjoittaa toisen kirjailijan hahmoilla ja maailmassa oman tarinani. Fanifiktion kirjoittaminen on helppoa, kun ei tarvitse ratkoa tarinan maailmaan liittyviä asioita ja ilmiöitä eikä rakentaa henkilöhahmoja. Tällainen kirjoittaminen on suorastaan rentouttavaa!
Kolme vuotta sitten kirjoitin varsin mukiinmenevän fanifiktiivisen tarinan. Silloin tällöin olen kaivanut sen muokattavaksi tietokoneen näytölle, ja edelleen se on tuntunut onnistuneelta tarinalta. Kirjoitettuani sen aloin miettiä, pitäisikö minun luoda nimimerkki jollekin fanifiktiosivustolle ja julkaista fanifiktiivisiä tarinoitani.
Pohdin, onko eettisesti oikein hyväksikäyttää ja julkaista muiden kirjoittajien maailmaa ja henkilöitä. Aprikoin asiaa siitä huolimatta, että julkaisuista ei makseta mitään. Tutustuin fanifiktiosivustojen sääntöihin. Löysin erään, joka julkaisee vain niiden kirjailijoiden kirjoihin perustuvaa fanifiktiota, jotka ovat antaneet kirjoitusluvan fanifiktiolle. Moni kohtelias fanifiktion kirjoittaja ilmoittaa jokaisen tarinansa alussa olevansa ”disclaimer” eli kirjoittaja, joka ei omista hahmoja eikä maailmaa, jonne tarina sijoittuu.
Mietin, mitä fanifiktion julkaiseminen tekee kirjoittajaidentiteetilleni ja voiko kirjailijuutta tavoitteleva kirjoittaja julkaista fanifiktiota. Cassandra Clare ja E. L. James taitavat olla kuuluisimmat kirjailijat, jotka ovat aloittaneet uransa fanifiktion kirjoittajina. Käsitykseni mukaan Clare on yrittänyt peitellä menneisyyttään, mutta E. L. Jamesin tarina kirjailijaksi taitaa olla yleisesti tunnettu.
Päädyin vähitellen kolmen vuoden kuluessa ajattelemaan, että fanifiktion julkaiseminen on ihan ok. Tänä syksynä kävin sitten viimein tuumasta toimeen. Kämmenet hikisinä loin profiilin eräälle fanifiktiosivustolle ja julkaisin kaksi tarinaa. Kun ne olivat ehtineet olla julkisina pari päivää ja saaneet melko mukavaa palautetta sivuston lukijoilta, paikansin lopulta minua vaivaavan levottoman olon. Tuntui sittenkin kurjalta käyttää toisen kirjoittajan maailmaa ja hahmoja.
Vedin tarinani pois sivustolta. Levoton olo katosi ja kämmenten hiki kuivui. Tein siltä istumalta päätöksen, että en julkaise kirjoittamaani fanifiktiota enää koskaan missään. Tyydyn lukemaan muiden fanifiktiota. Sitä riittää, pääasiassa huonoa, mutta välillä löytyy oikeita helmiä.
Päätökseni ei tietenkään tarkoita, ettenkö kirjoittaisi fanifiktiota omaksi ilokseni niinä iltoina, kun oma fiktiivinen maailmani ei päästä minua sisään.