Luvassa suomalaista goottikirjallisuutta

Viime keväänä silmiini sattui Vaskikirja-kustantamon kirjoituskutsu goottinovellien antologiaan. Hihkuin riemusta (oikeasti!), sillä olen lukenut paljon vanhaa ja uutta goottifiktiota ja haaveillut sen kirjoittamisesta. Kirjoituskutsu inspiroi ja motivoi niin, että päätin kirjoittaa vampyyritarinan ja lähettää sen goottiantologiaan ehdolle.

Eilen sain ilmoituksen, että novellini on hyväksytty mukaan antologiaan 11 muun novellin kanssa!

Antologian toimittaja kommentoi lyhyesti novellia ja sanoi pitäneensä miljööstä, aiheen käsittelystä ja novellin monitasoisuudesta. Monitasoisuudesta! En koskaan ajatellut, että minun tekstejäni voisi kehua monitasoisuudesta, sillä olen aika yksitasoinen kirjoittaja. Tämän novellin idea tosin lähti liikkeelle metaforasta, joten ajatus oli alkujaankin kirjoittaa monitasoinen tarina.

Lisää toimittajan kommentteja on luvassa ensi vuoden puolella, ja antologian pitäisi ilmestyä ensi syksynä. Jännittävää ja hauskaa!

Olen harmitellut, että suomalaista goottilaista kirjallisuutta on kovin vähän, vaikka suomalaiset lukevat sitä suhteellisen paljon. Nykyisellään he joutuvat hakemaan goottikirjansa ulkomaisten kirjoittajien joukosta. Ulkomaista goottikirjallisuutta ovat muun muassa Bram Stokerin Dracula, Mary Shelleyn Frankenstein ja uudemmat Anne Ricen Vampyyrikronikat. Olen lukenut yhden ainoan vanhan suomalaisen kauhugoottiromaanin: Axel Gabriel Ingeliuksen Harmaan linnan. Silmiini on myös sattunut joitain gotiikkaan vivahtavia uudehkoja novelleja, ja ehkä Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjaa voi pitää jonkinasteisena uutena goottifiktiona? Tai se saattaa kyllä olla enemmän urbaania fantasiaa? (Jos tiedät hyvää suomalaista goottikirjallisuutta, jaa toki suosituksesi blogitekstin kommenteissa.)

Ei yksi antologia korjaa genren puutetta, mutta on askel oikeaan suuntaan. Itse ainakin voin hyvin kuvitella, että tulevaisuudessa kirjoitan lisää tähän rakastamaani genreen kuuluvaa kirjallisuutta. Minua kiehtoo asettaa goottiperinteestä tuttuja ihmistyyppejä, olentoja ja maisemia suomalaiseen miljööseen. Ne toimivat eri tavalla kuin esimerkiksi englantilaisessa, keskieurooppalaisessa tai amerikkalaisessa miljöössä, mutta näkökulma on raikas sekä kiinnostava. Kirjoitin novelliani muunmuassa Unkarissa opintomatkalla ollessani, ja novelliin takertuikin jotakin matkaltani, vaikka kyseessä on Suomeen sijoittuva novelli.

Keväällä on luvassa kiihkeää tekstin toimittamista ja uuden oppimista tarinan muokkaamisesta julkaistavaan kuntoon.

Minerva Piha
12.12.2016

Lisää kommentti